… Jatkoa edelliseen julkaisuun… Aika tuhtia tekstiä, mutta ehkä ajan kanssa opin sitä hieman keventämään.
Who knows ;)

Kun puhun suuresta ja pienestä minästä, niin tarkoitan sillä, että tarkastelemme maailmaa joko suuresta tai pienestä perspektiivistä. Suuri osa meistä käyttää molempia näkökulmia joka päivä, joiden avulla koemme, ymmärrämme ja suodatamme elämää.

Vaikuttaa siltä, että ego-sana tarkoittaa hieman eri asiaa eri ihmisille, siksi sen käyttäminen vaatii erityistä tarkkuutta. Itselleni ego ei tarkoita koko mieltä, vaan mielen osaa, joka on vahvasti sidoksissa siihen, että olet yksilö. Voidaan siis sanoa, että ihmisen mielestä löytyy myös tietoisuus tai henkinen minä, joka puolestaan kokee ja ymmärtää elämää laajemmalta kantilta kuin ego.

Ja mitä kehoon ja egoon tulee, niin meidän ei tietenkään pidä yrittää kieltää tai poistaa niistä kumpaakaan. Meidän on kuitenkin hyvä miettiä, että miten hyvin egon tapa ymmärtää ja jäsentää maailmaa on palvellut meitä tähän asti? Tiedämmekö mikä on ego ja miten se toimii? Mikä osuus egolla on onnellisuuteen ja vastoinkäymisiin?

Tulisimmeko lähemmäs tasapainoa ja onnellisuutta, jos kallistamme nykyistä egon ohjaamaa ajattelua lähemmäksi henkisen minän perspektiiviä?

Jatkoa tiedossa aiheeseen...