Ai niin, Tukipaketti-tekstin alle jätetty viesti nosti mieleeni pari kiinnostavaa juttua. Kommentissa kirjoittaja kertoo tuttavastaan, joka ei ollut halukas iloitsemaan toisen ihmisen onnen hetkistä.
 
Suomenkielestä löytyy kaksi sanontaa, joissa tämä ilmiö tulee osuvasti esille: Kateus on kansantauti ja kel onni on, se onnen kätkeköön.
 
Eikö ole hieman nurinkurista, että monelle tulee suorastaan parempi olo, kun kaverilla menee huonosti? Eikö sellainen ajatusmaailma ole hieman vinksallaan?
Ja eikö ole hieman surullista, että hyvien uutisten jakaminen ja niistä iloitseminen muiden kanssa, ei ole itsestäänselvyys…
 
En ole tietenkään sitä mieltä, että nämä sananparret pätevät kaikkiin suomalaisiin, mutta voi niissä piileskellä pieni totuuden siemenkin ;)