Jotkut viisaat ihmiset sanovat, että koemme sairautta ja kärsimystä siksi, koska uskomme sairauteen ja kärsimykseen...
 
Omat näkemykset ja henkinen tasapaino vaikuttaa kokemuksiimme, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Mielestäni ei pidä kuitenkaan ajatella, että sairastuminen tai tapaturma olisi aina oma vikamme. Syyllisyys voi toimia impulssina elämänmuutokseen, mutta syyllisyyden kantamisella on tuskin koskaan parannettu ketään. Vakava sairaus vie kehon aina stressitilaan, joten syyllisyys on vihonviimeinen tunne-energia, jota terveytensä menettänyt ihminen tarvitsee parantuakseen.
 
Oma henkinen tasapainomme vaikuttaa siis kokemuksiimme, mutta olemme lisäksi sidoksissa kollektiiviseen tasapainoon (ja egoon), jolla on usein myös sormensa pelissä. Yksinkertainen esimerkki tästä on ilmansaasteet ja niiden aiheuttamat terveysongelmat. Siksi on hyvä muistaa, että vaikutamme monella tasolla toinen toiseen.... Olemme ikään kuin soluja yhdessä rajattomassa elimistössä tai pisaroita suuressa valtameressä :)