Siinä vaiheessa kun lääkäriaseman odotushuone oli tullut minulle tutummaksi kuin kantakapakka, pelästyin toden teolla. Kun terveyteni alkoi lähettää minulle hyvin huolestuttavia viestejä, vasta silloin syttyi kirkas ahaa-sähkölamppu pääni päällä: Nyt ei ole kysymys vain ja ainoastaan fyysisestä olomuodostani.
 
Havahduin huomaamaan, että olin elänyt elämää, jossa en pitänyt itsestäni kovinkaan paljon. Minusta oli tullut oikea itseni soimaamisen maailmanmestari. Milloin en ollut tarpeeksi lahjakas, ja milloin en tarpeeksi hoikka tai fiksu. En ollut koskaan tarpeeksi hyvä missään asiassa, ja pahinta oli se, että mielestäni kaikki ympärilläni olevat ihmiset tiesivät sen.
 
En osannut rakastaa itseäni. En kyennyt lainkaan hyväksymään minua sellaisena kuin olin. Nakersin itse itseäni, joten ei ollut ihme, että ruumis oli lähellä lahoamispistettä.

Olen tullut siis siihen lopputulokseen, että jos terveydentilasi heittää sinulle visaisia haasteita, niin siitä ei ole ainakaan mitään haittaa, jos muutat omaan itseesi suhtautumista myönteisempään suuntaan.