Sinä syksyisenä aamuna mieleeni pulpahti merkittävä ajatus: Minun pitää ensin siivota oma tonttini. Aivan niin, niin sen kaiken piti olla.
Ihan ensimmäiseksi aloitin pelokkaista puista. Ne olivat kuin pimeitä suuria järkäleitä valon edessä. Ne heittivät varjojaan joka paikkaan, silloinkin, kun kaikkien asioiden piti olla reilassa. Puita oli ehdottomasti karsittava, mutta minun piti ensin tutkia ja katsella niitä varovasti, ennen kuin uskalsin ryhtyä tuumasta toimeen.
Kummallista kyllä, mutta koko puu-urakka teki minusta jotenkin vahvemman. Heti seuraavaksi olin valmis ottamaan toista härkää sarvista. Päätin näet haravoida pihaltani pois kaikki huolestuneet risut ja männynkävyt. Niitä olikin kerääntynyt vuosien varrella jo aikamoinen kasa.
 
Jatkuu huomenna :)