Minulla on ollut viime päivien aikana pientä matkaväsymystä, joten kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle.
 
Jouduin tekemään alkuviikosta yli kymmenen tunnin lentomatkan. Ajatuskin reissaamisesta ahtaassa tilassa, ilman minkäänlaista mahdollisuutta suoristaa ketaroitani, nostaa aina tuskanhien otsalle.
 
Tällä kertaa päätin olla kuitenkin suhtautumatta tulevaan matkaan kuin uhmaikäinen pikkulapsi. Päätin harjoitella luottamista siihen, että asiat menevät mainiosti. Uskottelin itselleni, että tämä täysistunto menee paremmin kuin aikaisemmat vastaavat kokemukset. Tilasin maailmankaikkeuden keittiöstä leppoisan lennon.
 
Tuumasin, että kävi miten kävi, en ainakaan kärsisi epämukavan kokemuksen odottelusta päiväkausia. Vaikka mitään muuta hyvää ei tapahtuisikaan, niin se olisi tämän pienen ”suhtautumiskokeilun” palkinto.
 
Kuinka ollakaan, sain kokea lentokentällä iloisen yllätyksen. Hymyilevä virkailija antoi minulle kaksi paikkaa yhden sijasta lähes täydestä koneesta. Ja mikä parasta, sama hyvä tuuri toistui pari tuntia kestäneellä jatkolennollakin.
 
Ehkä tämä oli pelkkää sattumaa, mutta tällä kertaa pyllyni puutui paljon vähemmän kuin aikaisemmilla reissuillani. Tämä oli mielestäni oivallinen syy olla taas hieman kiitollinen.