Sori vaan, innostuin oikein kovasti aiheesta, joten tässä jatkoa kahteen edelliseen sepustukseeni…

Mielestäni meidän ei pidä yrittää poistaa mitään ajattelustamme (egoa tai kehoa) tai taistella tuulimyllyjä vastaan. Sellainen aikomus luultavasti vain lisäisi kärsimystä ja konfliktia. Meidän olisi ehkä järkevää kuitenkin muuttaa sitä, miten tulkitsemme itseä ja ympäristöä, koska vallitseva egon tapa ymmärtää ja jäsentää maailmaa ei ole palvellut meitä kovin hyvin tähän asti.

Tässä vielä muutama pointti siitä, mitä ego tarkoittaa:

- Usein ihmisen ego kokee elävänsä yksilöllisen olemassaolon illuusiossa.
- Ego kuvittelee olevansa erillinen muusta luomakunnasta, ja luulee, että sen tulee taistella yksilöllisen olemassaolonsa puolesta.
- Ego on vahvasti sidoksissa aikakäsitykseen.
- Ego ajattelee pyrkien varmistamaan oman olemassaolonsa tulevaisuudessa, sen sijaan että se vain tiedostaisi itsensä ja nykyhetken.

Ajatuksia egosta, kehosta ja henkisestä minästä

Vaikea mutta tärkeä käsite omalla matkallani on ollut se, että me kaikki olemme osa yhtä kokonaisuutta. Olemme solu rajattomassa elimistössä tai pisara suuressa valtameressä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaikkien sanoilla, teoilla ja ajatuksilla on merkitystä.

Sinä ja intuitiosi olette kytkeytyneet maailmankaikkeuden virtaverkkoon. Me kaikki olemme osa tätä suurta kokonaisuutta.

Egon kuvakulmasta katsottuna kehomme palvelee sitä, että olemme yksilöitä ja täten myös erillisiä muista. Eikö?

Henkisen minän kuvakulmasta katsottuna me kaikki olemme samaa maailmankaikkeuden energiavirtaa. Henkisen minän kuvakulmasta katsottuna ego ja keho ovat kuin pieniä aidattuja tontteja tässä universumissa.

Hahaa… trilogialle tulossa jatkoa. Tiedoksi vaan :)