Jotkut kutsuvat ”kahta lähdettä” (viittaan edelliseen kirjoitukseeni) pieneksi ja suureksi minäksi.
 
Samoin kuin pelko, pieni minä on siis vahvasti sidoksissa kehoon ja materiaan. Se tekee johtopäätökset usein nopeasti ja aggressiiviselta tai negatiiviselta pohjalta. Kärsivällisyys ei ole todellakaan sen hyve.
 
Suuri minä on tietenkin pienen vastakohta. Se näkee kokonaisuuksia ja reagoi, elää ja joustaa puolestaan siltä pohjalta. Sille syyn ja seurauksen lait ovat itsestäänselvyyksiä. Suuri minä keskittyy kokemuksen sisältöön, ennemmin kuin lopputulokseen tai ulkomuotoon. Sille ei ole olennaista, miten paljon rahaa, mainetta ja kunniaa käsillä olevat projektit tuovat sinulle.
 
Katselet ja koet eri tilanteita valon ja pelokkaan hämäryyden lävitse, joka hetki ja joka päivä. Monesti jälkimmäinen ottaa meissä ihmisissä ylivallan. Näemme juuri sen verran kuin kykenemme. Suuri osa meistä kärsii valon puutteesta.