Se mitä hetkessä eläminen tarkoittaa, valkeni minulle yhtenä aamuna, kun istuin autossani odottamassa punaisen liikennevalon vaihtumista vihreäksi. Olin elänyt siihen päivään asti aivan kuin käsillä oleva hetki olisi ollut viholliseni. Elin kuin tulisilla hiilillä. Odotin jatkuvasti sitä tulevaisuuden tilannetta, jolloin kaikki asiani olisivat hyvin. Tästä asenteesta olin kuitenkin vain oppinut sen, että odottavan aika on usein pitkä ja tuskallinen.

Olin siis selvästi kärsinyt lähes kroonisesta ahdistuneisuudesta vuosikymmeniä.

 

Miten surullista, jos osaamme vain harvoin nauttia täysin siemauksin siitä, mitä meillä on tässä ja nyt.

 

Muutama viikko tämän autossa kokemani ahaa-elämyksen jälkeen huomasin, että ikävät ahdistuneisuuden tunteet olivat alkaneet vähitellen hellittää minusta otettaan.