Tässä jatkoa edellisiin rustauksiin siis…

Henkisen minän kuvakulmasta katsottuna ego ja keho ovat kuin pieniä aidattuja tontteja tässä universumissa. Ego on aina valmis vasaroineen ja nauloineen. Se epäilee, että tonttisi on uhattu ja siksi sen pitää jollain tasolla olla alituisessa hyökkäys- ja puolustusvalmiudessa. Se tuijottaa suurennuslasilla omaa valtameren pisaraasi.

Moni on sitä mieltä, että tällä hetkellä me tulkitsemme maailmaa vahvasti egon kuvakulmasta. Jotkut viisaat ihmiset ovat sanoneet, että kun olemme valmiit tulkitsemaan elämää henkisen minän perspektiivistä, niin se parantaa mielen ja kehon pysyvästi. He ehdottavat, että kun oivallamme egon toimintatavat, niin silloin emme enää välttämättä tarvitse egoa. Meidän ei tarvitse kuolla ja jättää kehoa, mutta meidän on mahdollista luopua egon ohjaamasta ajattelusta ja elää silti fyysisesti tässä maailmassa. Voimme elää tässä maailmassa tietoisuuden ja kehon kanssa.   

Uuden ja erilaisen ajattelutavan sisäistäminen on hieman samankaltainen prosessi kuin uuden kielen oppiminen. Kaikki meistä tietää, että se ei ole yleensä ihan helppo prosessi. Opiskelemme uuden kielen, koska haluamme nähdä, kuulla, kokea ja ymmärtää enemmän, ja se tuo usein elämäämme monitasoista rikkautta. Sama pätee mielestäni onnellisuuden oppimiseen :)